Asuminen Helsingissä on kallimpaa kuin missään muualla maassa. Selvimmin tämä näkyy asumisen hinnoissa: omistusasuminen karkaa tavallisen työntekijän tavoittamattomiin ja vuokra-asumisen hintataso on erityisesti pienissä asunnoissa kohtuuton. Kaupungin vuokra-asuntojonossa on yli 18 000 ihmistä, pienten asuntojen jono on yli 11 000. Kaupungin oma asuntotuotanto laahaa perässä siitä, mistä poliittisissa ohjelmissa on sovittu.
Kaupungin eri alueilla asumisen hintaan vaikuttavat myös tonttivuokrat. Joillain alueilla tonttivuokriin ei ole tehty indeksikorotuksia koskaan, toisilla alueilla tontinvuokra on alusta alkaen perustunut palvelurakenteeseen jota ei kaavoitusvarauksista huolimatta ole toteutettu. Epäsuhta eri alueiden välisten pelisääntöjen kohdalla on kestämätön: koko järjestelmä pitäisi perusteellisesti uusia kohtelemaan alueita samanarvoisesti.
Myös kaupungin vuokra-asukkailta peritään tonttivuokraa asunnosta, jonka kaupunki itse omalle maalleen on rakentanut. Periaatteellisella tasolla tämä on mielestäni täysin väärin. Kaupungin asuntojen kohdalla tonttivuokrasta pitäisi luopua kokonaan – kaupunki ei vuokraa tonttia ulkopuoliseen vaan itse järjestämäänsä asuinkäyttöön jolloin rahan vaatiminen asukkailta maanvuokrasta on mielestäni ideologisesti väärin. Maa on edelleen kaupungin käytössä, ei pois kaupungilta.
Viimeiset kommentit