Pipareita ja propagandaa

Olen varsin samaa mieltä Jyrki J. Kasvin kanssa siitä, että poliitikot eivät TODELLAKAAN tiedä mistä puhuvat kun puhuvat nettisensuurista. Kun asia esitellään ihmisille joiden uusmediataidot ovat “vähän jotain tekstinkäsittelyohjelman alleviivausta enemmän” mutta “vähemmän kuin oman blogin ulkoasun säätämiseen vaaditaan”, ei liene ihme että päättäjät ovat keskimäärin täysin hukassa argumentoinnissaan.

Itse kuvittelen poliitikoilla olevan vakaa tarkoitus ja uskomus siitä, että tämä keino toimisi lapsipornon suhteen – käytetäähän keinoa muissakin maissa jolloin “joku jossain muualla varmaan tietää mitä tekee”. Tietotekniset osaajat ovat puhuneet lain ongelmista usein liiankin teknisin sanakääntein. Äänestystilanteessa uskottavin esitys on monesti se, joka on tarpeeksi pelkistetty ja kärjistetty jotta se mahtuu tekstiviestiin.

Itse äänestys sensuurilistoista tuli ymmärretyksi muodossa “äänestämme nyt lapsipornon puolesta tai sitä vastaan”. Laki hyväksyttiin, mutta se ei tekstinsä mukaan anna oikeutta sensuroida kotimaisia sivuja. *Listaa on lehtitietojen mukaan käytetty sensuroimaan mm. suomalaista internetaktivistia, kuulolaitefirmaa, soitinkauppaa, nukkekotikauppaa ja homoseksuaalisia keskusteluja. Asian noustua julkisuuteen ja Effin tehtyä kantelunsa viestintäministeri Lindenin mielestä asiasta ei tulisi keskustella ja lakia tulisi muuttaa sallimaan pakkosensuuri.

*Hyvän hallintotavan mukaan vaikka itse lista ja päätös olisikin salainen, päätöksen tekijöiden tulisi olla julkisia. En mistään löydä tietoa siitä, keiden päätöksellä estolistalle lisätään sivujen osoitteita.

Lindenin häpeäksi on sanottava, että laki ja siitä aiheutunut keskustelu on ainoastaan helpottanut lapsipornon löytymistä ja lisännyt kansalaisten epäluottamusta sekä eduskuntaa että oikeuslaitosta kohtaan. Toisaalta keskustelu tuntuu junnaavan paikoillaan pitkälti siksi, että useat tuntuvat edelleen olevan täysin pihalla siitä mistä itseasiassa keskustellaan. Tämän vuoksi ajattelin nyt vedellä mutkia suoraksi ja esittää kuva-esimerkein mistä teknisesti on kyse. Tämä on karkeasti yksinkertaistettu malli mutta yksinkertaisuutta nyt nimenomaan kaivataan.

Oletetaanpa että eräässä Ungabungamaan Hölömölö-kaupungissa osoitteessa Kotikatu 6 A 53 sijaitsee lapsipornosivu:

Tämän sivuston osoite internetissä voisi olla vaikkapa *www.pahaalapsipornoa.com/USER/lapsipornosivu.html

Tutkitaanpa osoitetta tarkemmin ja verrataan sitä tälläkertaa katuosoitteeseen:

Termi	Esimerkki	Termi	Esimerkki
Osoitepalvelu	Puhelinyhtiön numeropalvelu	Hakukone	www.google.com
Katuosoite	Kotikatu 6	Domain nimi	www.pahaalapsipornoa.com
Rapun osoite	A	Hakemiston osoite	/USER/
Asunto	53	Sivun osoite	lapsipornosivu.htm

(* tätä kirjoittaessa domainia ei ole, mutta eiköhän joku vääräleuka sen rekisteröi ennenpitkää)

Pysyivätkö kaikki vielä mukana? Oletan että eivät, joten otetaan uusiksi kuvien kera se, mitä sensuurilistat sensuroivat ihan havainnollisten kuvien kera:

Sensuurilistojen ongelmana on, että niiden sanotaan kohdistuvan nimenomaisesti lapsipornomateriaalin. Jos ne kohdistuisivat lapsipornomateriaalin se tarkoittaisi sitä, että ne kohdentuisivat talovertauksessa siihen asuntoon, jossa rikollista toimintaa harjoitetaan:

(Estokohteena silloin osoite www.pahaalapsipornoa.com/USER/lapsipornosivu.html)

Näin tarkkoja listat eivät kuitenkaan ole vaan listaukset parhaimmillaankin lähtevät siitä, että jos hakemistossa USER on lapsipornoksi luokiteltua materiaalia se johtaa koko hakemiston estämiseen

(Estokohteena silloin kaikki www.pahaalapsipornoa.com/USER/- alkuiset osoitteet )

Useimmiten kuitenkin lähdetään oletuksesta, että jos sivustolla yhdessäkin hakemistossa on lapsipornoa, koko sivusto on lapsipornoa jolloin sensuurilistan vaikutus näyttää tältä:

(Estokohteena silloin kaikki www.pahaalapsipornoa.com/- alkuiset osoitteet )

Tässä kohtaa ongelmalliseksi muodostuu se, että monet palvelimet sisältävät useampia palveluita saman domainin sisällä. Nettisivuja tarjovat palvelut voidaan rinnastaa isoon kerrostaloyhtiöön, jossa talon asukkaita yhdistää vain vuokrasuhde talon omistajaan. Saman domainin sisällä saattaa siis olla useita käyttäjiä, esimerkkinä nyt vaikkapa saunalahden tarjoamat kotisivut jotka kirjoitetaan muodossa http://www.saunalahti.fi/käyttäjänimi1/ ja http://www.saunalahti.fi/käyttäjänimi2/

Sensuurin kohteeksi voi siis teoreettisesti joutua vain koska naapuri tekee jotain laitonta ja koska listat eivät ole julkisia (vaikka tosin kuka tahansa googlea käyttävä ne löytää minuutissa) ei sensuroinnin kohteeksi joutumista välttämättä edes huomaa itse. Semminkään jos sensuroiva taho sijaitsee ulkomailla.

Toinen iso ongelma on nyt se, että sensuurilistoissa on sensuroitu mm. puhelinyhtiöiden numero- ja osoitepalveluun rinnastuvaa internetin hakukonetta jolloin hakukoneen sensurointi voisi kuvana näyttää tältä:

(Estokohteena silloin kaikki sellaiset lähteet joista voidaan saada osoitetieto Kotikatu 6 A 53:n eli internetin hakukoneet sekä sivustot jotka viittaavat osoitteeseen)

Useimmat ihmiset kuvittelevat, että estotoimet estäisivät pääsyn sivustoille. Valitettavasti ne eivät toimi näin. Internetissä sivustolla voi olla useita osoitteita samanaikaisesti – samoin kuin asunnolla voi olla esim. karttakoordinaatteihin perustuva sijaintitieto:

Vaikka sivustolle ei pääse osoitteella www.pahaalapsipornoa.com sinne pääsee kuitenkin useilla eri osoitteilla ja eri tavoilla internetistä.