Palveluverkkoesitys on ansaitusti puhuttanut stadilaisia viimepäivät.
Oma käsitykseni Pajusen klaanin lakkautuslistasta on se, että siinä ei oikeasti tarkastella palveluverkkoa kokonaisuutena – raportista näet puuttuvat kätevästi luvut ja päätöksen tueksi tarvittava data – vaan sen tarkoituksena on suunnata poliittista eripuraa lakisääteisten palveluiden pariin jotta muita paljon kalliimpia ja kyseenalaisempia asioita saataisiin vietyä läpi. Raportissa lähdetään suoraviivaisesti lähtökohdasta että seinät ja palveluntuotanto tulisi asettaa vastakkain: jos maksetaan seinistä ei saada palvelua.
Hämmentävää kyllä monet nielevät tämän väitteen itsestäänselvyytenä: koska sisäiset vuokrat ovat jopa kaksi kertaa markkinavuokria korkeammat ongelma on tilojen määrä, ei vuokrien hinnoittelu. Keisarin uudet vaatteet – muistattehan ne? Kaupunki omistaa valtaosan rakennuksista joten kysymys siitä, miksi kaupungin toimijat maksavat vuokraa kiinteistöistä on vähintäänkin esitettävä. Ja on esitettävä myös sekin kysymys, että miksi on halvempaa ja laadukkaampaa vuokrata koulurakennus yritykseltä kuin kaupungilta? Voisiko osaa ongelmasta ratkaista tarkastelemalla sisäisiä vuokria?
Mitä taas tulee Helsingin kaupungin rahapulaan niin se on osin keinotekoinen ongelma. Meillähän ollaan kyllä valmiita säästämään lasten- ja nuorten palveluista koska “200 000 kertakustannus vaan nyt on ihanliikaa paljon hirmukallista” mutta samanaikaisesti 200 000 euroa on ihan halpa raha jos sillä saadaan kaupungille designpääkaupunkistatus. Näitä ei tietenkään voi rinnastaa näin suoraa – ne ovat erilaisia kustannuksia, kulttuuria tarvitaan ja sitä tulee tukea – mutta haluan silti todeta, että rahaa sekä on ylenpalttisesti että ei ole lainkaan, riippuen täysin siitä mitä halutaan tehdä.
Esimerkiksi meillä on rahaa tehdä järjettömän kalliita vesi-aiheita rakennettaville alueille, kalleimmista esimerkeistä mainittakoon Töölönlahden puistoon suunniteltu allas sekä Kalasataman alueen saastuneelle maalle suunnitellut useat altaat. Mikäli nyt päätettäisiin taloudellisen taantuman vuoksi jättää nämä rakentamatta, säästöä tulisi 10 – 25 M €. Helsingillä on myös varaa tilata puistosuunnitelmia, jotka perustuvat kuutioituun erityiskiveen. Pahimmillaan nämä pinnoitteet maksavat noin 30-80% enemmän kuin tavanomaisemmat ja silti laadukkaat pinnoitusratkaisut. Lisäksi kiveyksen hoito koneellisesti on monesti mahdotonta tai pintoja kuluttavaa jonka johdosta myös kunnossapidon kustannukset moninkertaistuvat. Esimerkiksi Töölönlahden puistosuunnitelmissa on puistojen ja katujen arvioitu kustannus jopa 16 000 000 € ja se pitkälti johtuu siitä, että vesialtaan lisäksi suunnitelman perustana ovat kivellä elottomaksi verhoilut laakeat pinnat. Kurjinta on se, että joissain tapauksissa kiveä rahdataan tänne hiilidioksiidipäästöistä piittamatta Kiinasta – ja joissain tapauksissa on esitetty jopa epäilyksiä siitä että kivianes on osin tuotettu kaikki kansainväliset eettiset normit rikkomalla. Minusta kaupungilla ei ole varaa tekeytyä Aurinkokuninkaaksi samanaikaisesti kun lapsille pitää syöttää Brasiliasta rahdattua antibioottibroileria säästösyistä.
Palveluiden tulee tietenkin elää, muuttua ja kasvaa kaupungin mukana. Ei tietenkään voi olla itseisarvo että vain vanhoilla alueilla on palveluita tai että kaikki sellaisetkaan palvelut jotka alueen ikärakenteen mukaan ovat väärässä väärässä paikassa maantieteellisesti tahi sosiaalisesti pitäisi lakkauttaa. Asioita pitää tarkastella kokonaisuuksina. Kaupunginosat ovat niin erilaisia että arki muodostuu hyvin erilaiseksi. Jos alueelta poistetaan epäkaupalliset kohtaamispaikat kuten kirjastot, leikkipuistot ja nuorisotilat on vaikutus aina yhteisöä muuttava. Lähikirjastot, leikkipuistot ja koulut ovat – ja niiden pitäisi erityisesti pyrkiä olemaan – muutakin kuin palvelutuotteita: ne ovat myös alueellinen epäkaupallinen tapaamispaikka. Kaventamalla alueen epäkaupalliset kohtaamispaikat minimiin luodaan satelliittikaupunkia shoppailukeskuksineen metropolikaupungin sijasta. Ei IMO ole kovin uskottavaa samanaikaisesti puhua metropolialueesta ja joukkoliikenteestä jos lähipalvelut ajetaan automatkan päähän ja aluekohtaamispaikaksi jätetään ainoastaan Hok-Elannon Prismat.
Helsingin vihreiden valtuustoryhmä ei ole käsitellyt asiaa vielä eikä lyönyt kantaansa lukkoon. Erilaisia mielipiteitä on ryhmän jäseniltä kuulunut julkisuuteen asti. Itse toivon, että keskustelu palveluverkosta oikeasti paneutuisi olennaisuuksiin ja että sitä käytäisiin virastojen latakunnissa erityisen huolella läpi. On tärkeää tarkastella palveluita koko kaupungin tasolla ja pyrkiä tasapainottamaan kaikkien alueiden tasa-arvoista kohtelua. Pelkkä palvelukartan tuijotus ja numeroiden pyörittäminen ei kuitenkaan riitä. Siksi kuntalaisten kannattaa olla aktiivisia ja oma-alotteisia arkensa kertomisessa poliittisille päättäjille.
Viimeiset kommentit