Pariin otteeseen minulta on kysytty, mikä olisi yksi asia jota itse alkaisin ajaa valtuustossa. Viikin vaalipanelissa muut ihmiset ympärilläni kertoivat kaikki ajavansa päivähoitoa, terveydenhoitoa tai mielenterveystyötä. Uskon vahvasti siihen, että näillä kaikilla osa-alueilla asiantuntemusta ja mielenkiintoa riittää yli puoluerajojen muillakin – toki olisin mukana ja tekemässä näitäkin. Siksi ensimmäinen niistä isoista asioista joihin itse tarttuisin on tietotekniikka ja tiedonvälitys kuntalaisille – en näe että kaupungin tiedotuksesta kiinnostuneita valtuutettuja juuri olisi. Ilman vuorovaikutusta kaupunkilaisten on mielestäni vaikea osallistua päätöksentekoon näissä tärkeissä asioissa.
Uskon, että minun etuni tässä olisi se, että pyrin olemaan konkreettinen silloinkin kun puhun tietotekniikasta. Olen pyrkinyt avaamaan teknisiä ongelmia nimenomaan konkreettisilla vertauskuvilla, esimerkkinä rautalankamalli nettisensuurista koska tiedän ettei iso osa päättäjistä oikeasti muutoin ymmärrä koko kysymystä.
Helsingissä on tehty jonkin verran valtuustoaloitteita tietotekniikasta, mutta yleensä ehdotusten teknillinen ja epämääräisen avoin muoto on johtanut siihen, että virastot tyrmäävät aloitteet. Päättäjille on monesti laskettu uudistusten kustannukset sellaisenaan vertaamatta niitä olemassa olevan järjestelmän kustannuksiin. Tämä saa monet luulemaan, että muutokset maksavat enemmän vaikka asia olisi toisinpäin. Pelkkä aloitteiden tekeminen ei saa asioita etenemään vaan vaaditaan vähän enemmän vaivaa. Pitää osata muotoilla aloite konkreettiseksi sekä lobata se mahdollisimman monelle taholle jo ennen sen vientiä koneistoon jotta muutkin ovat perillä sen taustoista.
Toki osa niistä asioista joita haluaisin muuttaa on “vain tekniikkaa” kuten se, että maksamme järkyttäviä määriä veroeuroja kaupallisten ohjelmatalojen lisensseihin kun vastaavia ja jopa parempia ilmaisiakin ohjelmistoja olisi tarjolla. Tällaisiin aloitteisiin tarvitaan taustatyönä riittävät selvitykset jotta asian pystyy itse esittämään numeroina ja talousmatematiikkana tekniikan sijasta. Vaikka useimmille on selvää, että kouluruokaa ei tilattaisi vain einesvalmistajalta koska se on kallista, ei tietotekniikan kohdalla samaa konkreettista ajattelumallia vielä ole laajemmin syntynyt. Tämän asian uskon itse osaavani selittää siten, että se on myös ei-teknisten henkilöiden ymmärrettävissä.
Toisaalta tietotekniikassa on paljolti myös kyse tiedotuksesta ja avoimuudesta. Kun tuolla esitteitä jakaa niin joka päivä tulee vastaan asenne, jossa kaupunki nähdään pieniä ihmisiä murskaavana koneena. Osa ihmisistä helpottuu ihan silmiinnähden kun jonkun kaihertavan päätöksen kohdalla aletaan puhua siitä, miksi näin on tehty ja miten päätöksiä ylipäätään tehdään. Minä ajattelen niin, että jos tieto olisi helpommin saatavilla netistä se löytäisi tiensä myös asukasyhdistysten aktiivien yms. kautta alueen asukkaille. Joka lähiössä on ahkeria netinkäyttäjiä ja esim. Helkan paikalliset sivustot ovat äärimmäisen nopea tiedonvälityskanava jos niitä osattaisiin hyödyntää kaupungin toiminnassa. Asukasdemokratia vaatii myös kaupungin puolelta aktiivisuutta ja halukkuutta tarjota tietoa valmistelussa olevista asioista ennen päätöksentekoa. Nyt meillä on toimivia malleja mm. kaavoituksen osalta, mutta valtaosa kunnan päätöksenteosta jää vuorovaikutusmallien ulkopuolelle. Itselläni olisi tähän yhtä sun toista teknistä ideaa jotka vieläpä olisivat niin pieniä muutoksia, että ne syntyisivät virkatyönä kaiken sen sivussa mitä jo nyt tehdään kunhan tietoja käsiteltäisiin hieman eri tavoin. Kyse ei ole isoista muutoksista missään muussa kuin asenteessa: tavoitettavuus ja esteettömyys tulisi ulottaa myös kunnan tiedotukseen.
Viimeiset kommentit