Antti Kaikkonen toteaa tänään blogissaan eroavansa Nuorisosäätiöstä. Sen paremmin lehtitiedoista kuin Kaikkosen kirjoituksesta ei selviä, tarkoittaako Nuorisosäätiön luottamustoimista eroaminen myös sitä, että hän eroaa tänään uutisoitujen kiinteistöyhtiöiden hallituksista.
Kaikkonen kertoo blogissaan erostaan näin:
“Tuorein huomio on kiinnittynyt säätiön maksamiin luottamushenkilöpalkkioihin. Viimeisen parin vuoden aikana niihin on kulunut merkittävä summa. Myös työmäärä ja vastuu on ollut suurta. Säätiössä on nyt läpiviety laaja kiinteistöyhtiöiden fuusioprosessi, jonka johdosta tälle vuodelle on saatu aikaan parempi riskienhallinta ja säästöjä hallintokuluissa, myös luottamushenkilöpalkkioissa.
Totean tässä yhteydessä myös olevani pettynyt Yleisradion toimintaan viime viikon Silminnäkijä-ohjelmaan liittyen. Tapa, jolla asiat tuotiin esille vaikutti tarkoitushakuiselta pääministerin aseman horjuttamiselta. Menettely oli mielestäni tympeä. Tämän johdosta ilmoitan jättäväni myös Yleisradion hallintoneuvoston varapuheenjohtajuuden.”
Vaikka Nuorisosäätiön ja sen kiinteistöosakeyhtiöiden jakamat palkkiot (yli 20 000 vuodessa) ovatkin pöyristyttäviä ne ovat aika pähkinöitä verrattuina Silminnäkijä-ohjelman esittelemiin norsuihin. Kaikkosen osalta yritys kiinnittää ohjelmassa huomiota Vanhasen sekä Vanhasen lautakasaan on ymmärrettävää koska Kaikkosen toiminta on vielä rikoslain mukaan syytekelpoista eikä ilman ohjelmaa juttua ehkä koskaan olisi noussut.
Ylen Silminnäkijä-ohjelmassa kerrotiin Nuorisosäätiön erään kohteen tonttihinnan nousseen muutamassa vuodessa nelinkertaiseksi siten, että rakennusliike NCC osti tontin ensin Meritalta jonka jälkeen Nuorisosäätiö osti sen miljoonalla. Tässä kohtaa NCC siis nettosi 750 000 joka tullaan seuraavan kymmenen vuoden aikana perimään nuorisoasukkaiden vuokrista sekä osin Aralta korkotukilainan muodossa. Toisessa esimerkissä tontin hintaan tuli samalla idealla kolmannes lisää.
Toisin sanoen Silminnäkijä- ohjelmassa esitellyn Rosendalinkuja 7:n tonttihinta nousi ohjelman mukaan tonttikeplottelussa 750 000. Asunto-osakeyhtiöllä on 154 asuntoa. Asuntokohtainen lisäkystannus tonttihinnan noususta on siis noin 4870. Jos ajatellaan että tämä jaettaisiin asuntokohtaisesti kymmenen vuoden ajalle tekisi se – ilman lainakorkojakin – noin 40 euroa kuussa.
Ohjelmassa kerrottiin myös neuvottelu-urakasta: rakennusfirmat jotka ovat myyneet Nuorisosäätiölle tontteja ovat myös ilman kilpailutusta saaneet niille rakennusurakat yli 5 miljoonan rakennusprojekteihin. Hankintalain mukaan yli 5 miljoonan projektit tulisi kilpailuttaa EU- tasoisesti. Aran puolelta tämä on hyväksytty – Aran päässä on puollettu keskimääräistä korkeampia rakennushankkeita. Ohjelman mukaan Kaikkonen on toiminut sekä Nuorisosäätiössä että Aran johtokunnassa samanaikaisesti. Aran johtokunnassa on – muuten – ollut myös RAY:n edustaja…
Tämä Nuorisosäätiön, Aran ja RAY:n kuvio esitettiin Silminnäkijä- ohjelmassa. Näkemäni ja googlesta selvittämäni perusteella onkin niin, että Nuorisosäätiön hallinnon epäpätevyys taloudenhoidossa on ollut merkittävästi paisuttamassa Nuorisosäätiön asukkaiden vuokria. Ilman lainakorkoja pelkkien julkisuudessa esitettyjen tietojen varassa on paha mitään todellisia laskelmia tehdä, mutta jos olettaisi rakennusurakoiden olleen vain 10% normaalia kalliimpia jo sillä yhdistettynä tonttihintoihin voisi laskea olevan noin 1-3 €/m2 vaikutus vuokrissa. Ei siis todellakaan mikään pikkusumma niille nuorille, joita säätiö väittää tukevansa ja joiden hyväksi säätiö väittää businestansa tekevänsä.
Kun Nuorisosäätiön asukkaat maksavat vuokrissaan sekä Kaikkosen itselleen ja Vanhaselle suuntaamat vaaliavustukset että Nuorisosäätiön rakennusliikkeille suuntaamat ylimääräiset miljoonat näyttää mielestäni siltä, että Nuorisosäätiön totoiminta on ollut omiaan tukemaan lähinnä poliitikkoja että rakennusliikkeitä – ja osin jopa nuorten kustannuksella. Kirjaimellisesti.
Viimeiset kommentit