Pipareita ja propagandaa

Coss arvioi Hesarin mukaan, että valtio ja kunnat maksavat vuosittain 180 miljoonaa ohjelmalisenssejä.

Uutisessa muistutetaan, että vaikka avoimen lähdekoodin ohjelmat ovat usein ilmaisia niiden ylläpidosta ja sovittamisesta käyttöön joutuu kuitenkin maksamaan. En tiedä missä keinotodellisuudessa media elää kun tämä esitetään aina kun asetetaan Microsoft ja avoimen lähdekoodin ohjelmat vastakkain. Myös Microsoftin tuotteiden ylläpito, korjaus ja kustomointi maksaa aivan samalla tavoin kuin avointen lähdekoodien kohdalla. Avoimen lähdekoodin ohjelmien etuna on kuitenkin se, että ammattilainen pystyy saamaan tietoa ohjelman toiminnasta monista lähteistä kun taas kaupallisen ja suljetun ohjelman kohdalla sen valmistajalla on usein monopoli tietoon eikä tietoa saa välttämättä edes rahalla.

Microsoftin tuotteiden tukemisesta on tullut maan tapa, jota ei aidosti uskalleta kritisoida. Avoimesta lähdekoodista puhuminen on jätetty it- alan harrastelijoille vaikka kaikissa muissa taloudellisissa päätöksissä poliitikot yleensä uskaltavat kantaa ottaa. Nyt tuntuu, että niin moni poliittinen päättäjä on itse uusavuton nykytekniikan edessä ja helposti lobattavissa uskomaan, että taivas tippuu niskaan mikäli emme maksa vuodesta toiseen kasvavia lisenssikuluja yrityksille.

Jo ihan peruslähtökohta, se että tuotteesta pitää maksaa vuosittain rahaa mikäli haluaa että siinä olevat virheet korjataan, on perin juurin kummallinen ja vastoin sitä, mihin kuluttajana on tottunut. Ajatus siitä, että tuote voidaan toimittaa virheellisenä ja että sen korjaaminen toimintakuntoon (esim. tietoturvalliseksi) vaatii lisärahoitusta on oikeasti absurdi. Samoin on absurdia se, että jo vuosia käytössä olleen tuotteen lisenssikorvaus nousee, ei laske, vaikka parempia korvaavia tuotteita tuodaan markkinoille. Jostain omituisesta syystä nämä kuitenkin yleisesti hyväksytään, vaikka pienin mutinoin, eikä juurikaan mietitä mitä kaikkea muuta sillä 180 miljoonalla voisi tehdä.

Jäi senverran vaivaamaan tämä sähköiseen äänestykseen liittyvä vaalisalaisuuskysymys, että soitin tänään oikeuskanslerinvirastoon. Kun kyseessä on virkamiesten toiminta ja lehtitietojen perusteella on syytä epäillä vaalisalaisuuden rikkoutuneen. Tältä osin oikeuskanslerilla on asiassa toimivalta ja aiheesta voi kannella olematta kunnan jäsen. Joten tälläisen pistin menemään, sillähän tämä sitten selvinnee:

Kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille:
Vaalisalaisuuden murtaminen sähköisessä äänestyksessä

Helsingin sanomissa
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Yli+200+s%C3%A4hk%C3%B6ist%C3%A4+%C3%A4%

C3%A4nt%C3%A4+hukkaan/1135240610727

kerrotaan sähköisestä äänestyksestä näin:

“Vaaliviranomaiset tietävät, keiden sähköäänestäminen keskeytyi, mutta varmaa syytä siihen ei tiedetä. On mahdollista, että äänestäjä perui äänestämisaikeensa myös harkitusti.

Sitä ei myöskään tiedetä, kenelle äänestäjä aikoi äänensä antaa. Asiakirjoista näkyy, etteivät 232 keskeyttäjää äänestäneet tavallisella äänestyslipulla. ”

Ymmärtääkseni vaalisalaisuus koskee myös sitä, jättääkö henkilö tyhjän äänen vai ei. Ymmärrän yllä olevan tekstin siten, että joissain tapauksissa äänet ja henkilöt voidaan kohdentaa toisiinsa vaikka sähköisen äänestyksen kokeilussa on väitetty mediassa toista. Katson, että koska keskeytynyt ääni käsitellään tyhjänä äänenä tämä kohdennus tosiasiallisesti tarkoittaisi sitä, että yksittäisen äänestäjän kohdalla vaalisalaisuutta rikotaan viranomaisten toimesta.

Kantelu perustuu lehtitietoihin enkä osaa kohdentaa sitä yksittäiseen virkamieheen tai virastoon siitä johtuen – myönnän heti että tietoni voivat asiassa olla vääriä.

Pyydän, että menetelmän laillisuus ja asianmukaisuus vaalisalaisuuden osalta tutkitaan ja mikäli niissä on huomautettavaa että oikeuskanslerin virasto ryhtyy asiassa niihin toimenpiteisiin, jotka toimivallan piirissä oikeuskanslerille kuuluvat.

Kyse ei ole vahvistetun vaalituloksen kiistäminen joka olisi vain ao. kuntien asukkaiden valitusoikeuden vallassa. Kyseessä on mielestäni viranomaisen/viranomaisten toiminta jolloin puhelimitse toimistostanne saamani tiedon mukaan siitä voi kannella oikeuskanslerille myös olematta ao. kunnan asukas.

Pörrö Sahlberg

Samanaikaisesti kun valtiovalta puolitti lasten seksuaaliseen hyväksikäytön tutkimiseen suunnatut määrärahat se myös tuottaa koostetusti täsmällistä tietoa siitä, mistä lapsipornoa voi netissä löytää. KRP:n tiedotteen mukaan listaa ollaan nyt tarkentamassa täsmällisesti niihin sivuihin, joilta lapsipornoa löytyy. KRP on nyt lehdissä myöntänyt sensuurilistalle joutuneen vääriä sivuja ja lisäksi pyytänyt ottamaan yhteyttä jos kokee joidenkin sivujen joutuneen sensuurin kohteeksi väärin. Mielestäni tämä nimenomaan lisää entisestään kiinnostusta poliisin sensuroimiin sivuihin. Estettyjen sivujen listauksen löytäminen muutoinkin kuin valmiiksi koostetuista listoista vaatii vain keskinkertaista tietokoneosaamista. Mirrorin lisäksi mm. maailman suosituin hakupalvelu Google tallettaa sivuista kopioita välimuistiinsa.

Olen itse muutaman kerran ilmoittanut joko KRP:lle tai nettivihjeeseen lapsipornosta netissä. Olen olettanut, että viranomaiset ryhtyvät toimiin siitäkin huolimatta, että sivu tai sivusto sijaitsee ulkomailla koska olen luottanut julkisuudessa kerrottuun väitteeseen että meillä toimitaan vahvassa kansainvälisessä yhteistyössä muiden maiden viranomaisten kanssa. Nyt keskusrikospoliisin tiedotteessa kuitenkin todetaan seuraavasti:

Onko_poliisi_yhteydessä sivustojen ylläpitäjään estotoimien yhteydessä

Automaattisesti sivustojen ylläpitäjään ei olla yhteydessä, eikä tämä ole edes aina mahdollista. Todellinen sivustojen sisällön tuottaja on yleensä viranomaisille tuntematon eikä ole se yhtiö, joka ylläpitää sitä palvelinta, jossa sivusto sijaitsee.

Teettekö mitään varmistaaksenne, että suodatettuja sivuja kohtaan on myös aloitettu oikeustoimet tai että niistä on luovuttu?

Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista ei edellytä, että lapsipornografiasivustojen ylläpitäjästä on myös tehty rikosilmoitus Suomessa tai muualla. Rikosoikeuden soveltamisen alueperiaatteen mukaisesti sillä valtiolla, jonka alueella rikos on tehty, on valta päättää teon rikosoikeudellisista seuraamuksista. Mikäli sivustojen todellinen ylläpitäjä onnistutaan tunnistamaan, jää mahdollinen rikostutkinta, syytetoimet ja tuomioistuinkäsittely siten asianomaisen maan viranomaisten tehtäväksi.

Onko nettivihjeen antamisessa enää mitään mieltä jos poliisi itse suhtautuu lapsipornoon ja siitä ilmoittamiseen kunkin maan viranomaisille ja palveluntarjoajalle näin väliinpitämättömästi?

Haluan edelleen uskoa siihen, että eduskunta haluaisi edistää lastensuojelua ja vähentää lapsipornoa, enkä haluaisi uskoa, että asia on se, miltä se näyttää. Mutta vaikeaa se on. Tämä on yksi niistä syistä miksi itse olen ollut mukana järjestelemässä mielenosoitusta Internet- sensuuria vastaan.

Olen varsin samaa mieltä Jyrki J. Kasvin kanssa siitä, että poliitikot eivät TODELLAKAAN tiedä mistä puhuvat kun puhuvat nettisensuurista. Kun asia esitellään ihmisille joiden uusmediataidot ovat “vähän jotain tekstinkäsittelyohjelman alleviivausta enemmän” mutta “vähemmän kuin oman blogin ulkoasun säätämiseen vaaditaan”, ei liene ihme että päättäjät ovat keskimäärin täysin hukassa argumentoinnissaan.

Itse kuvittelen poliitikoilla olevan vakaa tarkoitus ja uskomus siitä, että tämä keino toimisi lapsipornon suhteen – käytetäähän keinoa muissakin maissa jolloin “joku jossain muualla varmaan tietää mitä tekee”. Tietotekniset osaajat ovat puhuneet lain ongelmista usein liiankin teknisin sanakääntein. Äänestystilanteessa uskottavin esitys on monesti se, joka on tarpeeksi pelkistetty ja kärjistetty jotta se mahtuu tekstiviestiin.

Itse äänestys sensuurilistoista tuli ymmärretyksi muodossa “äänestämme nyt lapsipornon puolesta tai sitä vastaan”. Laki hyväksyttiin, mutta se ei tekstinsä mukaan anna oikeutta sensuroida kotimaisia sivuja. *Listaa on lehtitietojen mukaan käytetty sensuroimaan mm. suomalaista internetaktivistia, kuulolaitefirmaa, soitinkauppaa, nukkekotikauppaa ja homoseksuaalisia keskusteluja. Asian noustua julkisuuteen ja Effin tehtyä kantelunsa viestintäministeri Lindenin mielestä asiasta ei tulisi keskustella ja lakia tulisi muuttaa sallimaan pakkosensuuri.

*Hyvän hallintotavan mukaan vaikka itse lista ja päätös olisikin salainen, päätöksen tekijöiden tulisi olla julkisia. En mistään löydä tietoa siitä, keiden päätöksellä estolistalle lisätään sivujen osoitteita.

Lindenin häpeäksi on sanottava, että laki ja siitä aiheutunut keskustelu on ainoastaan helpottanut lapsipornon löytymistä ja lisännyt kansalaisten epäluottamusta sekä eduskuntaa että oikeuslaitosta kohtaan. Toisaalta keskustelu tuntuu junnaavan paikoillaan pitkälti siksi, että useat tuntuvat edelleen olevan täysin pihalla siitä mistä itseasiassa keskustellaan. Tämän vuoksi ajattelin nyt vedellä mutkia suoraksi ja esittää kuva-esimerkein mistä teknisesti on kyse. Tämä on karkeasti yksinkertaistettu malli mutta yksinkertaisuutta nyt nimenomaan kaivataan.

Oletetaanpa että eräässä Ungabungamaan Hölömölö-kaupungissa osoitteessa Kotikatu 6 A 53 sijaitsee lapsipornosivu:

Tämän sivuston osoite internetissä voisi olla vaikkapa *www.pahaalapsipornoa.com/USER/lapsipornosivu.html

Tutkitaanpa osoitetta tarkemmin ja verrataan sitä tälläkertaa katuosoitteeseen:

(* tätä kirjoittaessa domainia ei ole, mutta eiköhän joku vääräleuka sen rekisteröi ennenpitkää)

Pysyivätkö kaikki vielä mukana? Oletan että eivät, joten otetaan uusiksi kuvien kera se, mitä sensuurilistat sensuroivat ihan havainnollisten kuvien kera:

(more…)