Olin eilen muutamia tunteja Imetyksen tuen jokavuotisilla imetyspäivillä Kättärillä. Vaikka moni asia onkin mennyt eteenpäin yhdistyksen työn kautta, on edelleen asian tiimoilla samoja ongelmia. Näyttöön perustuvaa tietoa ei valitettavasti neuvoloista aina saa vaan terveydenhuoltohenkilökunta edelleenkin jakaa oletuksia ja mutua eteenpäin ohjeina.
Monet mieltävät imetyksen lähinnä yksityiseksi toiminnoksi ja sitä se on: äidin ja lapsen ravintoon ja vuorovaikutukseen liittyvä kommunikaatiosuhde. Sensijaan poliittista on, miten äitejä – imettäviä äitejä ja erityisesti imetysongelmaisia äitejä – terveydenhoitojärjestelmässä kohdellaan. Synnytyssairaaloihin oikea tieto on jo useimmillla paikkakunnilla päätynyt, mutta neuvolajärjestelmän tietotaito asiasta on täysin retuperällä. Suurimmalla osalla neuvolaterveydenhoitajista ei ole mitään (oikeasti, ei mitään!) koulutustaustaa imetyksestä ja vielä 2000- luvun alkupuolella valmistuneilla se jäi muutamien tuntien pikakurssiksi. Kuitenkin imetysohjaus on valtiolliselta taholta lähes kokonaan jätetty neuvoloiden harteille.
Lähes kaikki suomalaiset äidit haluavat imettää. Valtiolliset ravintosuositukset suosittelevat vähintään kuuden kuukauden täysimetystä ja imetyksen jatkamista vuoteen. Jokaiselle äidille myös korostetaan, että äidinmaito on maailman funktionaalisin elintarvike. Tietoa imetyksen terveyseduista on saatavilla kaikkialta, sensijaan tietoa siitä miten imetys onnistuu on vaikeampi saada.
Lähes kaikki äidit pelkäävät “maidon loppumista”. Pitkälti tässä on kyse vääristä käsityksistä siitä, mitä ja millaista imetys on. Osin käsitystä “maidon loppumisesta” ruokkivat väärillä neuvoilla imetyksessään epäonnistuneet äidit useista sukupolvista, osin kyse on myös sanavalinnoista. Fysiologinen fakta on, että maito ei lopu oikeilla imetystekniikoilla kuin aniharvoin. Toisaalta pelon takana on myös näyttöön perustuvan ohjauksen ja kannustuksen puute ongelmakeskeisen neuvonnan sijasta. Hyvä esimerkki esiteltiin eilen imetyspäivillä. Meneillään on tutkimusprojekti jonka lähtökohta kuullosti todella hyvältä: tutkitaan, miten imetykseen vaikuttaa se, että äitejä tuetaan synnytyssairaalasta lähdön jälkeen imetyksessä. Ikävä kyllä tehostus näytti käytännössä olevan lähinnä vain vanhemmille perustettu nettisivusto jolla asiantuntijaneuvoja imetyksestä voi saada 14 vuorokauden ajan synnytyksen jälkeen ja tämän jälkeen käytössä on sivuston tietopankki vauva-ajasta. Pahiten silmään särähti se, että vauvan ravinnosta kertovan ohjeistuksen otsikointi oli (epätarkka lainaus, en muista täysin sanatarkkaa) “vauvan ravinto ja lapsen kuivumisen merkit”. Kun kyselin tämän perään minulle kerrottiin, että lastenlääkäri on kirjoittanut ao. kohdan. Järkyttävää kyllä Hussin edustaja ei nähnyt tässä otsikoinnissa mitään ongelmaa. Myöhemmin päivän mittaan selvisi että neuvoa on päässyt antamaan samainen lastenlääkäri, jota eduskunnan oikeusasiamies taannoin nuhteli tämän korviketehtaalle tekemän tutkimuksen epäeettisistä käytännöistä. Alustavien tutkimustietojen mukaan tutkimusryhmässä olevat äidit olivat enemmän epävarmoja oman imetyksensä laadusta sen jälkeen kun olivat jo kotiutuneet. Mä käytännön ihmisenä vähän epäilen, että jos “tukea” annetaan ongelmia korostaen se varmasti johtaa epävarmuuteen.
Imetys on siinä mielessä kimurantti asia, että siitä ei voi puhua saamatta muilta naisilta syyllisyysreaktiota vastaansa. “Olisin imettänyt mutta maito loppui”, “olisin imettänyt mutta lapsi ei sitten enää huolinut rintaa” tai “minä halusin imettää mutta se ei onnistunut” ovat ihan tavanomaisia lauseita. Siksi joka ikisessä kohtaa kun imetyksestä puhutaan pitää muistaa sanoa myös, että oikeasti tämä ei ole äitien vika. Se kipu, paha mieli, suru, ahdistus mikä äideistä asian tiimoilla huokuu on oikeasti riipivää. Ja kuitenkin niillä tiedoilla, sillä tuella ja ympäristön hyvää tarkoittavilla väärillä neuvoilla on oikeasti hämmästyttävämpää että joku onnistuu imettämään kuin että imetys ei onnistu. Surullista kyllä asiallinen ja tieteelliseen näyttöön perustuva tieto ei terveydenhoitojärjestelmän kautta tavoita kuin pienenpienen osan äideistä.
Nostan hattua Imetyksen tuen veteraaneille. Hyvin pienellä rahalla he ovat organisoineet sekä puhelintukea, nettisivustoja että myös käytännön vertaistukiryhmiä koulutettujen vapaaehtoisten vetämänä. Itse olen viimeaikoina osallistunut toimintaan lähinnä vain pyrkimällä pitämään asian poliittista aspektia esillä siellä missä se luontevasti onnistuu sekä maksamalla jäsenmaksua. Vuosijäsenmaksu on vain 12 euroa ja sillä tehdään laadukasta vertaistyötä joka puolella suomea. Suosittelen lämpimästi niillekin joita asia ei sinäänsä kosketa.
Viimeiset kommentit