Kalliit ohjelmalisenssit

Coss arvioi Hesarin mukaan, että valtio ja kunnat maksavat vuosittain 180 miljoonaa ohjelmalisenssejä.

Uutisessa muistutetaan, että vaikka avoimen lähdekoodin ohjelmat ovat usein ilmaisia niiden ylläpidosta ja sovittamisesta käyttöön joutuu kuitenkin maksamaan. En tiedä missä keinotodellisuudessa media elää kun tämä esitetään aina kun asetetaan Microsoft ja avoimen lähdekoodin ohjelmat vastakkain. Myös Microsoftin tuotteiden ylläpito, korjaus ja kustomointi maksaa aivan samalla tavoin kuin avointen lähdekoodien kohdalla. Avoimen lähdekoodin ohjelmien etuna on kuitenkin se, että ammattilainen pystyy saamaan tietoa ohjelman toiminnasta monista lähteistä kun taas kaupallisen ja suljetun ohjelman kohdalla sen valmistajalla on usein monopoli tietoon eikä tietoa saa välttämättä edes rahalla.

Microsoftin tuotteiden tukemisesta on tullut maan tapa, jota ei aidosti uskalleta kritisoida. Avoimesta lähdekoodista puhuminen on jätetty it- alan harrastelijoille vaikka kaikissa muissa taloudellisissa päätöksissä poliitikot yleensä uskaltavat kantaa ottaa. Nyt tuntuu, että niin moni poliittinen päättäjä on itse uusavuton nykytekniikan edessä ja helposti lobattavissa uskomaan, että taivas tippuu niskaan mikäli emme maksa vuodesta toiseen kasvavia lisenssikuluja yrityksille.

Jo ihan peruslähtökohta, se että tuotteesta pitää maksaa vuosittain rahaa mikäli haluaa että siinä olevat virheet korjataan, on perin juurin kummallinen ja vastoin sitä, mihin kuluttajana on tottunut. Ajatus siitä, että tuote voidaan toimittaa virheellisenä ja että sen korjaaminen toimintakuntoon (esim. tietoturvalliseksi) vaatii lisärahoitusta on oikeasti absurdi. Samoin on absurdia se, että jo vuosia käytössä olleen tuotteen lisenssikorvaus nousee, ei laske, vaikka parempia korvaavia tuotteita tuodaan markkinoille. Jostain omituisesta syystä nämä kuitenkin yleisesti hyväksytään, vaikka pienin mutinoin, eikä juurikaan mietitä mitä kaikkea muuta sillä 180 miljoonalla voisi tehdä.

 

Puheeni vihreiden puoluekokouksessa

HYVÄT ONNELLISEN ELÄMÄN PUOLUSTAJAT

Imetys on suomessa uhanalainen laji. Verraten muihin pohjoismaihin meillä imetetään merkittävästi lyhyemmän aikaa. Syy ei ole äitien tahdon vaan tiedonpuutteen.

Näyttöön perusturvan imetystiedon puuttuminen ajaa äidit noudattamaan neuvolasta, äideiltään tai netistä saatuja vääriä ohjeita.

THL on laatinut toimintaohjelman imetyksen edistämiseksi suomessa vuosina 2009 – 2012. Sille ei kuitenkaan ole ohjattu rahoitusta.

Hyvät ystävät. Imetys tarvitsee tukea erityisesti kuntatasolla. Terveydenhoitajien kouluttaminen maksaa itsensä nopeasti takaisin.

Perhevapaiden tasainen jako kaikkien vanhempien kesken ei aseta imetystä vaaraan jos äidille tarjotaan tietoa imetyksen jatkamisesta työn ohella. Se toki vaatii myös oikeuden pumpata maitoa työpäivän kesken.

Ihmetyksen terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Äidit haluaisivat imettää pidempään kuin osaavat. Tieto on tässäkin taitoa. Ystävät vaatikaa että tietoa on tarjolla kunnassanne.

 

Sokli-tapahtuma tänään 11.5.2010 Paasikivenaukiolla klo 11-17.

Törmäsin vähän yllättävässä yhteydessä tietoihin Soklin kaivoshankkeesta. Ehkä kaikkein merkittävintä kaivoshankkeen kohdalla on se, että Soklin kaivoksesta on tarkoitus louhia radioaktiivisia aineksia. Kaivoshankkeen viakutuspiiriin kuuluvat sekä Urho Kekkosen kansallispuisto, Värriön luonnonpuisto, kolme Natura aluetta, Uura-Aavan soidensuojelualue ja Tuntsan erämaa-alue. Ahot Soklin kaivosalueen koillisreunassa ovat osa Törmäojan Natura-aluetta. Lisäksi kaivoshanke on Kemin-Sompion paliskunnan mielestä siltä osin lainvastainen, että se rikkoisi Poronhoitolakia (2 § 2 momentti) siinä, ettei maata saa poronhoitoon tarkoitetuilla alueilla käyttää siten että se aiheuttaa huomattavaa haittaa poronhoidolle.

Sokli sijaitsee vedenjakaja-alueella melko pienten virtaamien kohdalla. Kaivostoiminta tarvitsee merkittäviä määriä vettä. Osa vedenohjauksista ja muutoksista tulisi muuttamaan sekä Nuorttin että Kemijoen vestistöolosuhteita. Soklin kaivoksen jätevesimäärät sekä sivukivikasat tulisivat sisältämään radioaktiivisiä jäämiä ja ne väistämättä joutuisivat osin myös vesiin.

Erityisen merkittävää on kuitenkin se, että Sokli on uraanikaivos, jolloin sen YVAus sekä hankesuunnitelma tulisi käsitellä ydinenergialain mukaisesti. Paikalliset toimijat ovat kertoneet, että Soklin kaivosalueen radioaktiivisia aineksia pyrittiin pitkään salaamaan ja julkinen keskustelu kaivoksen tiimoilta on käyty puhuen Fosforista ja niobista sekä kuinka tärkeitä työpaikkoja kaivos alueelle toisi. Soklin malmioissa on kuitenkin merkittävissä määrin radioaktiivisia aineita: Fosforissa kymmenkertaiset ja niobissa jopa 200-kertaiset määrät radioaktiivisia aineita, uraania, toriumia ja radiumia verrattuna luonnontilaisiin pitoisuuksiin. Maan alla nämä aineet ovat ympäristölle vaarattomia, mutta kaivoksen avaaminen saa myös radioaktiiviset aineet leviämään ympäristöön. Seurauksena ovat kaikki uraanikaivoksen ympäristö-, vesistö- ja terveysriskit.

Kaivoshankkeet, joissa käsitellään ja pyritään tuottamaan uraania tai muita radioaktiivisia aineita on käsiteltävä ydinenergialain mukaisesti. Lain mukaan Soklista on tehtävä periaatepäätös valtioneuvostossa ja eduskunnassa ydinenergiahankkeiden vaatimalla tavalla. Siitä huolimatta radioaktiivisuuden käsittely on täysin puutteellista niin Soklin kaivoshankkeen YVA:ssa eli ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa kuten myös STUK:in (Suomen säteilyturvakeskus) radiologisessa perusselvityksessä. YVA:ssa todetaan, että suunnitelmat radioaktiivisten aineiden leviämisen estämiseksi kaivosyhtiö tulee tekemään säteilyturvakeskukselle vasta myöhemmin, vaikka esim. EY- oikeuden mukaan tämä on selvitysten laadun valvonnan ja kansalaisten osallistumis-mahdollisuuksien kannalta ongelmallista. Myöskään STUK:n radiologinen perustilaselvitys ei kerro miten säteilyn leviäminen ympäristöön estetään.

Tänään 11.5.2010 Helsingin Paasikivenaukiolla klo 11-17 on aiheen vastaisen kansanliikkeen tiedotustapahtuma. Valitettavasti itse en paikalle pääse, mutta mikäli suinkin aikatauluunne mahtuu, kehotan käymään paikanpäällä.

 

Voiko virkamies valehdella?

Suomen kuvalehti kertoo uutisessaan että Helsingin palveluverkkoselvityksen perusteluksi väitetyt väestöennusteet osoittavatkin lakkautetuilla alueilla lapsimäärän kasvua, ei laskua.

On pöyristyttävää, että opetustoimen johtaja Rauno Jarnila (kok) jää haastattelussa kiinni keksityistä tilastoista joilla väestöennusteen vastaisesti koulujen lakkautuksia on perusteltu. Tämmöisiä lukiessa ensimmäinen ajatus on, että palveluverkkoa kannattaisi uudistaa lakkauttamalla niiden virkamiesten työsuhteet, joilla eivät faktat pysy hallussa. Luulen, että säästöä tulisi satoja tuhansia jo siinä, ettei tehtäisi kalliita mutu-päätöksiä.

Jos kaupunginhallituksen asettama palveluverkkotyöryhmä ei ole tilannut hatusta revittyä lakkautuslistaa vaan yli rootelirajat ylittävää katsantoa aluepalveluihin pitää koko paperipino haudata ja asia lähettää valmisteltavaksi paremmalla evästyksellä.

Ps. Vihreiden sisäiseltä listalta bongasin linkin ehdotukseksi yhteistyömallista palvelutilaverkon uudistamisesta hallintokuntien ja asukkaiden yhteistyönä. Nyt asetettu kaupunginhallituksen palveluverkkotyöryhmä ei kuitenkaan ilmeisesti ole hyödyntänyt tämän tuoreen pilotin oppeja. En voi ymmärtää miksi!

 

Palveluverkkoesitys on ansaitusti puhuttanut stadilaisia viimepäivät.

Oma käsitykseni Pajusen klaanin lakkautuslistasta on se, että siinä ei oikeasti tarkastella palveluverkkoa kokonaisuutena – raportista näet puuttuvat kätevästi luvut ja päätöksen tueksi tarvittava data – vaan sen tarkoituksena on suunnata poliittista eripuraa lakisääteisten palveluiden pariin jotta muita paljon kalliimpia ja kyseenalaisempia asioita saataisiin vietyä läpi. Raportissa lähdetään suoraviivaisesti lähtökohdasta että seinät ja palveluntuotanto tulisi asettaa vastakkain: jos maksetaan seinistä ei saada palvelua.

Hämmentävää kyllä monet nielevät tämän väitteen itsestäänselvyytenä: koska sisäiset vuokrat ovat jopa kaksi kertaa markkinavuokria korkeammat ongelma on tilojen määrä, ei vuokrien hinnoittelu. Keisarin uudet vaatteet – muistattehan ne? Kaupunki omistaa valtaosan rakennuksista joten kysymys siitä, miksi kaupungin toimijat maksavat vuokraa kiinteistöistä on vähintäänkin esitettävä. Ja on esitettävä myös sekin kysymys, että miksi on halvempaa ja laadukkaampaa vuokrata koulurakennus yritykseltä kuin kaupungilta? Voisiko osaa ongelmasta ratkaista tarkastelemalla sisäisiä vuokria?

Mitä taas tulee Helsingin kaupungin rahapulaan niin se on osin keinotekoinen ongelma. Meillähän ollaan kyllä valmiita säästämään lasten- ja nuorten palveluista koska “200 000 kertakustannus vaan nyt on ihanliikaa paljon hirmukallista” mutta samanaikaisesti 200 000 euroa on ihan halpa raha jos sillä saadaan kaupungille designpääkaupunkistatus. Näitä ei tietenkään voi rinnastaa näin suoraa – ne ovat erilaisia kustannuksia, kulttuuria tarvitaan ja sitä tulee tukea – mutta haluan silti todeta, että rahaa sekä on ylenpalttisesti että ei ole lainkaan, riippuen täysin siitä mitä halutaan tehdä.

Esimerkiksi meillä on rahaa tehdä järjettömän kalliita vesi-aiheita rakennettaville alueille, kalleimmista esimerkeistä mainittakoon Töölönlahden puistoon suunniteltu allas sekä Kalasataman alueen saastuneelle maalle suunnitellut useat altaat. Mikäli nyt päätettäisiin taloudellisen taantuman vuoksi jättää nämä rakentamatta, säästöä tulisi 10 – 25 M €. Helsingillä on myös varaa tilata puistosuunnitelmia, jotka perustuvat kuutioituun erityiskiveen. Pahimmillaan nämä pinnoitteet maksavat noin 30-80% enemmän kuin tavanomaisemmat ja silti laadukkaat pinnoitusratkaisut. Lisäksi kiveyksen hoito koneellisesti on monesti mahdotonta tai pintoja kuluttavaa jonka johdosta myös kunnossapidon kustannukset moninkertaistuvat. Esimerkiksi Töölönlahden puistosuunnitelmissa on puistojen ja katujen arvioitu kustannus jopa 16 000 000 € ja se pitkälti johtuu siitä, että vesialtaan lisäksi suunnitelman perustana ovat kivellä elottomaksi verhoilut laakeat pinnat. Kurjinta on se, että joissain tapauksissa kiveä rahdataan tänne hiilidioksiidipäästöistä piittamatta Kiinasta – ja joissain tapauksissa on esitetty jopa epäilyksiä siitä että kivianes on osin tuotettu kaikki kansainväliset eettiset normit rikkomalla. Minusta kaupungilla ei ole varaa tekeytyä Aurinkokuninkaaksi samanaikaisesti kun lapsille pitää syöttää Brasiliasta rahdattua antibioottibroileria säästösyistä.

katua1

Palveluiden tulee tietenkin elää, muuttua ja kasvaa kaupungin mukana. Ei tietenkään voi olla itseisarvo että vain vanhoilla alueilla on palveluita tai että kaikki sellaisetkaan palvelut jotka alueen ikärakenteen mukaan ovat väärässä väärässä paikassa maantieteellisesti tahi sosiaalisesti pitäisi lakkauttaa. Asioita pitää tarkastella kokonaisuuksina. Kaupunginosat ovat niin erilaisia että arki muodostuu hyvin erilaiseksi. Jos alueelta poistetaan epäkaupalliset kohtaamispaikat kuten kirjastot, leikkipuistot ja nuorisotilat on vaikutus aina yhteisöä muuttava. Lähikirjastot, leikkipuistot ja koulut ovat – ja niiden pitäisi erityisesti pyrkiä olemaan – muutakin kuin palvelutuotteita: ne ovat myös alueellinen epäkaupallinen tapaamispaikka. Kaventamalla alueen epäkaupalliset kohtaamispaikat minimiin luodaan satelliittikaupunkia shoppailukeskuksineen metropolikaupungin sijasta. Ei IMO ole kovin uskottavaa samanaikaisesti puhua metropolialueesta ja joukkoliikenteestä jos lähipalvelut ajetaan automatkan päähän ja aluekohtaamispaikaksi jätetään ainoastaan Hok-Elannon Prismat.

Helsingin vihreiden valtuustoryhmä ei ole käsitellyt asiaa vielä eikä lyönyt kantaansa lukkoon. Erilaisia mielipiteitä on ryhmän jäseniltä kuulunut julkisuuteen asti. Itse toivon, että keskustelu palveluverkosta oikeasti paneutuisi olennaisuuksiin ja että sitä käytäisiin virastojen latakunnissa erityisen huolella läpi. On tärkeää tarkastella palveluita koko kaupungin tasolla ja pyrkiä tasapainottamaan kaikkien alueiden tasa-arvoista kohtelua. Pelkkä palvelukartan tuijotus ja numeroiden pyörittäminen ei kuitenkaan riitä. Siksi kuntalaisten kannattaa olla aktiivisia ja oma-alotteisia arkensa kertomisessa poliittisille päättäjille.

 

Iltasanomien uutisen mukaan Kemin synnytysosasto on päätynyt sulkemaan kaikki isät pois synnytyksistä ja osastoilta siksi, että muutama sairas isä on ollut osastoilla. Lehtikirjoituksessa siteerataan päivystävän lääkärin Piia Viitaniemen sanomana “Meillä oli semmoisia tapauksia, että isä tuli flunssassa, laittoi maskin ja oli yhtäkkiä vastasyntyneiden teholla”.

Ahdistaa lukea tälläistä.

On selvää että sairasta isää tai synnytystukihenkilöä ei tule päästää sairaalaan, mutta tämä periaate jossa kaikki miehet suljetaan sairaalan ulkopuolelle ja naiset päätyvät synnytykseen yksin vaikuttaa syvästi ihmisarvoa loukkaavalta. Miesviha ja laitoskeskeisyys jota tämä päätös henkii on törkeydessään sitä luokkaa että en meinannut tuolilla pysyä kun viimeisillään raskaana oleva ystäväni tähän irkissä linkitti.

Ei hyvänen aika näin. Ei todellakaan!

Synnytys on naisen elämässä yksi merkittävimmistä hetkistä. Ei ole yhdentekevää miten se hoituu – sillä kun on tutkitusti suuri vaikutus sekä varhaiseen vuorovaikutukseen että myös lapsen terveyteen. Henkilökunnalla ei ole todellisuudessa aikaa olla läsnä kokoajan. Ilman tukihenkilöä synnyttäminen tarkoittaa siis sitä, että nainen hylätään huoneeseen kipuineen ja pelkoineen täysin yksin. Tämä mielestäni vastaa kidutusta.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri kertoo nettisivuillaan, että “osastomme keskeiset toimintaa ohjaavat arvot ovat asiakaslähtöisyys ja perhekeskeisyys. Perhe huomioidaan koko hoitoprosessin ajan. Synnytyssalissa pyrimme hoitamaan lapsen syntymän perheen toiveita kunnioittaen mahdollisimman turvallisesti. ”

Tämä ratkaisu, johon nyt on päädytty ei ole perhekeskeistä, inhimillistä eikä myöskään perustu lääketieteellisiin todellisiin uhka-arvioihin. On selvää, että jokainen henkilö sairaalassa kantaa bakteereita ja viruksia muassaan, mutta asioita pitää voida ratkaista muillakin tavoin kuin erottamalla isät vaimoistaan ja vastasyntyneistä lapsistaan. On myös selvää, ettei vastasyntyneiden teholle pitäisi ylipäätään olla vapaata pääsyä missään tilanteessa – vierailijoiden kunto pitäisi ilmanmuuta aina tarkastaa ainakin silmämääräisesti.

Synnytyksen sujuvuuteen vaikuttaa fyysisten tekijöiden mukaisesti myös kannustus jota äiti kokee synnytyksessä saavansa. Hoitokäytäntöjen kannustavuudella on tutkitusti merkittävän suuri vaikutus sille, miten paljon äiti objektiivisesti käyttää kivunlievitystä ja miten hän jälkikäteen subjektiivisesti kuvaa synnytyskipunsa. Ideaalitapauksessa äiti kokee synnytyksen aikaisen kivunlievityksen olleen riittävä huolimatta siitä, miten paljon tai vähän sitä on annettu.

On täysin keski-aikaista yritää esittää, ettei sairaalatiloihin pääsyn edellytyksenä voida tehdä pikaista terveysarviota esim. mittaamalla isältä kuume ja pakottamalla isät suihkun kautta sairaalavaatteissa eteenpäin – ottaen huomioon että tällä tavoin toimitaan mm. erään sairaalan lasten syöpiksellä rutiininomaisesti flunssakauden aikaan.

On selvää, että riskejä tulee torjua, mutta mikäli lapsen isä on estynyt sairautensa vuoksi olemasta läsnä synnytyksessä pitää äidille taata oikeus tukihenkilöön.

 

Antti Kaikkonen toteaa tänään blogissaan eroavansa Nuorisosäätiöstä. Sen paremmin lehtitiedoista kuin Kaikkosen kirjoituksesta ei selviä, tarkoittaako Nuorisosäätiön luottamustoimista eroaminen myös sitä, että hän eroaa tänään uutisoitujen kiinteistöyhtiöiden hallituksista.

Kaikkonen kertoo blogissaan erostaan näin:

“Tuorein huomio on kiinnittynyt säätiön maksamiin luottamushenkilöpalkkioihin. Viimeisen parin vuoden aikana niihin on kulunut merkittävä summa. Myös työmäärä ja vastuu on ollut suurta. Säätiössä on nyt läpiviety laaja kiinteistöyhtiöiden fuusioprosessi, jonka johdosta tälle vuodelle on saatu aikaan parempi riskienhallinta ja säästöjä hallintokuluissa, myös luottamushenkilöpalkkioissa.

Totean tässä yhteydessä myös olevani pettynyt Yleisradion toimintaan viime viikon Silminnäkijä-ohjelmaan liittyen. Tapa, jolla asiat tuotiin esille vaikutti tarkoitushakuiselta pääministerin aseman horjuttamiselta. Menettely oli mielestäni tympeä. Tämän johdosta ilmoitan jättäväni myös Yleisradion hallintoneuvoston varapuheenjohtajuuden.”

Vaikka Nuorisosäätiön ja sen kiinteistöosakeyhtiöiden jakamat palkkiot (yli 20 000 vuodessa) ovatkin pöyristyttäviä ne ovat aika pähkinöitä verrattuina Silminnäkijä-ohjelman esittelemiin norsuihin. Kaikkosen osalta yritys kiinnittää ohjelmassa huomiota Vanhasen sekä Vanhasen lautakasaan on ymmärrettävää koska Kaikkosen toiminta on vielä rikoslain mukaan syytekelpoista eikä ilman ohjelmaa juttua ehkä koskaan olisi noussut.

Ylen Silminnäkijä-ohjelmassa kerrotiin Nuorisosäätiön erään kohteen tonttihinnan nousseen muutamassa vuodessa nelinkertaiseksi siten, että rakennusliike NCC osti tontin ensin Meritalta jonka jälkeen Nuorisosäätiö osti sen miljoonalla. Tässä kohtaa NCC siis nettosi 750 000 joka tullaan seuraavan kymmenen vuoden aikana perimään nuorisoasukkaiden vuokrista sekä osin Aralta korkotukilainan muodossa. Toisessa esimerkissä tontin hintaan tuli samalla idealla kolmannes lisää.

Toisin sanoen Silminnäkijä- ohjelmassa esitellyn Rosendalinkuja 7:n tonttihinta nousi ohjelman mukaan tonttikeplottelussa 750 000. Asunto-osakeyhtiöllä on 154 asuntoa. Asuntokohtainen lisäkystannus tonttihinnan noususta on siis noin 4870. Jos ajatellaan että tämä jaettaisiin asuntokohtaisesti kymmenen vuoden ajalle tekisi se – ilman lainakorkojakin – noin 40 euroa kuussa.

Ohjelmassa kerrottiin myös neuvottelu-urakasta: rakennusfirmat jotka ovat myyneet Nuorisosäätiölle tontteja ovat myös ilman kilpailutusta saaneet niille rakennusurakat yli 5 miljoonan rakennusprojekteihin. Hankintalain mukaan yli 5 miljoonan projektit tulisi kilpailuttaa EU- tasoisesti. Aran puolelta tämä on hyväksytty – Aran päässä on puollettu keskimääräistä korkeampia rakennushankkeita. Ohjelman mukaan Kaikkonen on toiminut sekä Nuorisosäätiössä että Aran johtokunnassa samanaikaisesti. Aran johtokunnassa on – muuten – ollut myös RAY:n edustaja…

Tämä Nuorisosäätiön, Aran ja RAY:n kuvio esitettiin Silminnäkijä- ohjelmassa. Näkemäni ja googlesta selvittämäni perusteella onkin niin, että Nuorisosäätiön hallinnon epäpätevyys taloudenhoidossa on ollut merkittävästi paisuttamassa Nuorisosäätiön asukkaiden vuokria. Ilman lainakorkoja pelkkien julkisuudessa esitettyjen tietojen varassa on paha mitään todellisia laskelmia tehdä, mutta jos olettaisi rakennusurakoiden olleen vain 10% normaalia kalliimpia jo sillä yhdistettynä tonttihintoihin voisi laskea olevan noin 1-3 €/m2 vaikutus vuokrissa. Ei siis todellakaan mikään pikkusumma niille nuorille, joita säätiö väittää tukevansa ja joiden hyväksi säätiö väittää businestansa tekevänsä.

Kun Nuorisosäätiön asukkaat maksavat vuokrissaan sekä Kaikkosen itselleen ja Vanhaselle suuntaamat vaaliavustukset että Nuorisosäätiön rakennusliikkeille suuntaamat ylimääräiset miljoonat näyttää mielestäni siltä, että Nuorisosäätiön totoiminta on ollut omiaan tukemaan lähinnä poliitikkoja että rakennusliikkeitä – ja osin jopa nuorten kustannuksella. Kirjaimellisesti.

 

Pähkinöistä ja elefanteista

Matti Vanhasen tiedotustilaisuus eilisen Silminnäkijä -ohjelman tiimoilta osottautui täydelliseksi pelleteatteriksi. Vanhanen keskittyi keskustelemaan laudoista ja lautakasasta sekä Mattikirjan siteeraamisesta sen sijasta että oltaisiin puhuttu niistä oikeasti isoista asioista. Vähän jäi sellainen kuva, että koska itsestään kolmannessa persoonassa (aka facebook- sijamuodossa) puhunut pääministeri tahtoi, median on nyt kiinnitettävä erityistä huomiota vain ja ainoastaan pähkinöihin jotta kukaan ei huomaa areenalla olevia norsuja.

Ja jotta se norsulauma ei unohtuisi otetaanpa nyt näistä olennaisista tärkein: Nuorisosäätiö, NCC, Skanska, Ray ja Ara ovat vuosikaudet pyörittäneet miljoonabusinesta jonka on selvästi hyödyttänyt poikkeuksellisella tavalla sekä Nuorisosäätiötä että rakennusliikkeitä. Nuorisosäätiön nuorisoasunnot on rakennettu tonteille, jotka NCC tai Skanska on ensin ostanut halvalla. Parin vuoden odottelun jälkeen tontit on myyty huomattavasti kalliimmalla Nuorisosäätiölle joka on vastavuoroisesti tilannut talojen rakennusurakat rakennusliikkeeltä kilpailuttamatta niitä. Ohjelman mukaan tässä on selvästi rikottu hankintalakia.

Tontteja on hankittu myös vuokralle – Nuorisosäätiön hallituksen Kaj Hagelberg (kok) on samanaikaisesti myös istunut Kiinteistölautakunnassa. Kiinteistölautakunnan tehtävänä on päättää sosiaalisen asuntotuotannon vuokratonteista. Hagelbergin oma yritys on myös Hesarin mukaan tehnyt 15 kohteen hankesuunnittelun sekä toiminut useiden rakennushankkeitten palkattuna valvojana.

Talojen rakennuskuluihin on haettu sekä RAY:n avustusta että Aran korkotukea. Ohjelman mukaan säätiö on vuosittain tuottanut ylijäämää noin 760 000 € ja saanut Raylta samanaikaisesti yleisavustusta 950 000 € ennalla mainittujen talokohtaisten avustusten lisäksi. Kokonaisuudessaan RAY on tukenut Nuorisosäätiötä vuosien varrella yli 40 miljoonalla eurolla.

Näistä rahoista ja tästä toimintatavasta ovat vastanneet nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajina sekä Matti Vanhanen (kesk) että Antti Kaikkonen (kesk) jotka molemmat ovat saaneet nuorisosäätiöltä suoraa myös vaaliavustuksia henkilökohtaisten vaalikampanjoittensa rahoittamiseen. On täysin saivartelua esittää väitteitä ettei vaaliavustuksista olisi muka henkilökohtaista hyötyä poliitikoille. Kaikkosen kohdalla ohjelma esitti myös aika ison taloudellisen motiivin sille, miksi Kaikkonen ei eronnut Nuorisosäätiön hallituksesta vaan ainoastaan sen puheenjohtajan tehtävistä. Ohjelman mukaan Nuorisosäätiö maksaa hallituksen jäsenille 400 euron kuukausikorvausta ja lisäksi 300 euron kokouspalkkioita. Vertailun vuoksi mainittakoon että toimeentulotuen perusosa on 417 euroa kuussa.

 

Tällä viikolla vapaaehtoisvoimin ja hyvin pienellä avustusrahalla pyöritetty imetystukipuhelin on lakossa. Imetystukipuhelin on yhden puhelinnumeron alla toimiva verkosto koulutettuja vapaaehtoisia verstaistukiäitejä joilla on aikaa kuunnella pienten vauvojen äitejä heidän elämässään – antaa neuvoja ja vinkkejä imetykseen ja tukea äitejä heidän valinnoissaan. Tiedotteessaan Itu toteaa ”Ja jotta me jaksamme, me tarvitsemme ammattitaitoista ohjausta, työntekijöitä, jotka voivat keskittyä tukemaan tekemäämme vapaaehtoistyötä. Ihmisiä, jotka ovat ammattimaisia vertaistukijoita vertaistuen antajille.” Tähän kaikkeen tarvitaan rahaa.

Monilla paikkakunnilla neuvolatapaamisista on poistettu käyntikertoja ja vastaanottoajat on lyhennetty 20 minuuttiin. Samalla vain kolmasosalla neuvolaterveydenhoitajilla on koulutusta antaa imetysohjausta – valtaosa neuvolasta saatavasta imetysohjauksesta perustuu edelleenkin mutuun, ei näyttöön perustuvaan tieteeseen. Äidit tarvitsevat vertaistuen lisäksi myös yhteiskunnallista edunvalvontaa: laki ja toimintaohjeet velvoittavat neuvoloita tarjoamaan palveluita joita useilla paikkakunnilla ei ole lainkaan saatavilla.

Vertaistukea ei voi kuitenkaan korvata mikään. Siksi projektin jatkuminen on ensisijaisen tärkeää.

Lakkokampanjan nettisivuille on tulossa päivittäin uutta sisältöä. Sinne voi itse myös jättää palautetta lakon tuomista ajatuksista. Voit tukea kampanjaa sekä toimintaa myös allekirjoittamalla adressin , osallistumalla toiveikkaaseen mielenosoitukseen 22.9 Eduskuntatalon portailla tai liittymällä Itun jäseneksi (15€ vuosi). Kampanjaa voi seurata myös Itun blogissa.

Keskiviikkona 16.9 klo 21.05 myös A-studio käsittelee aihetta lähetyksessään.

 

Tutustuimme tänään lautakunnan kanssa Helsingin kaupungin tukkutoriin paikanpäällä.

Tukkutorin tehtävänä on tuottaa tukkupalveluita erityisesti elintarvike- ja kukka-alan yrittäjille. Tukkutorin alue on kaupungin omistamaa ja osa museoviraston suojelemista rakennuksista on myös kaupungin omistuksessa, osin alueella olevat rakennukset ovat toimijoiden vuokratonteille rakentamia. Tulevaisuuden kehityssuuntana tukkutorille on samanaikaisesti elintarvikeyrittäjien palveleminen mm. yhdistetyin logistiikka- ja pakastuspalveluin. On ekologisesti järkevää pyrkiä yhdistämään tämänkaltaisia toimintoja suurempiin kokonaisuuksiin. Samalla palvelu myös mahdollistaa pienempien elintarvikeyrittäjien toimintaa.

Valtaosa tukkutorin liikkeistä palvelee vain yrittäjiä – ravintoloita, somistamoita, kukkakauppoja – mutta joitakin tehtaanmyymälöitä tavallisille kuntalaisille on sekä muutamia ravintoloita. Ajan kanssa alueelle on tarkoitus kehittää tavallisille kuluttajille suunnattu hyvään ruokaan keskittyvä erityisalue jonne saataisiin myös gourmeetuotteiden kuluttajavähittäismyyntiä sekä erilaisia ravintoloita + mahdollisesti jopa opetuskeittiö. Suunta on hyvä – ruokakulttuuri on tärkeä osa urbaania elämää.

Toimintaympäristönä museoviraston suojelemat rakennukset yhdistettyinä yhä tiukentuvaan elintarvikelainsäädäntöön tuottavat omia haasteitaan. Aluetta kunnostetaan kuitenkin jatkuvasti.

Yksityiskohtiensa puolesta paikka oli hurmaava – en voinut laittaa kameraa enää pois kun sen kassista kaivoin portilla olleen kyltin vuoksi, sen verran paljon kauniita ja erikoisia yksityiskohtia ympärillä näin: